Suomalaisten alkoholin käyttö on 1990-luvun jälkeen kasvanut. Erityinen ongelma on humalahakuinen juominen yleensä ja varsinkin nuorten keskuudessa. Vastaavasti ovat kasvaneet alkoholista johtuvat haitat kuten alkoholisairaudet ja -kuolemat sekä väkivaltarikokset. Väestöryhmittäiset erot alkoholin käyttötavoissa ja alkoholihaitoissa ovat suuret.

Alkoholin käytön ja sen haittojen vähentämiseksi sosiaali- ja terveysministeriö tekee esityksiä lainsäädännöksi ja toteuttaa alkoholiohjelmaa. Alkoholiohjelma perustuu valtioneuvoston v. 2003 tekemään periaatepäätökseen ja on sosiaali- ja terveysministeriön ohjaama prosessi. Ohjelman tavoitteena on koota eri toimijoiden vaikuttaviksi todetut toimet jäsentyneeksi kokonaisuudeksi, jossa yhteistyö edistää yhteisten tavoitteiden saavuttamista. Yhteistyöhön halukkaat toimijat liittyvät alkoholiohjelmaan kumppaneina. Vuoden 2006 maaliskuussa kumppaneita oli 135, mukana mm. runsaasti kansalaisjärjestöjä, eri alojen ammatillisia järjestöjä, työmarkkinoiden keskusjärjestöt, kirkko ja useita kymmeniä kuntia.

Ohjelmassa painotetaan vanhempien ja nuorten alkoholinkäytöstä, yksittäisistä alkoholin käyttökerroista ja pitkäaikaisesta riskikäytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisyä käyttämällä eri tarkoituksiin suunnattuja monipuolisia toimenpiteitä ja laajaa yhteistoimintaa. Alkoholin kokonaiskulutukseen vaikutetaan alkoholiverotuksella, säilyttämällä viinien ja väkevien vähittäismyynti Alkon tehtävänä ja tehostamalla alkoholilupahallinnon ja -valvonnan panosta hyvinvointia ja elinympäristöä heikentävien haittojen ja häiriöiden vähentämisessä. Ohjelma on tuottanut lukuisia toimintamalleja ja julkaisuja eri tarkoituksiin ja eri tahojen käyttöön. Kevään 2007 hallitusohjelmaan sisältyy mm. alkoholiveron korotus.

Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma