Miesten päivittäistupakointi on vähentynyt tutkimusjakson aikana. 1990-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkupuolelle asti 20–64-vuotiaista miehistä tupakoi päivittäin liki 30 %. Vuoden 2005 jälkeen miesten päivittäistupakointi on vähentynyt. Vuonna 2015 ikäryhmän miehistä päivittäin tupakoi 19 prosenttia. Naisten tupakointi on pysyi samalla tasolla vuosina 1996–2006, heistä tupakoi päivittäin 18 prosenttia. Mutta vuodesta 2007 naisten päivittäistupakointi on vähentynyt. Vuonna 2015 ikäryhmän naisista päivittäin tupakoi 15 prosenttia.

Tupakoivien osuus kasvaa voimakkaasti koulutuksen pituuden lyhentyessä ja väestöryhmien erot ovat edelleen suurentuneet. Neljä viidestä päivittäin tupakoivasta oli huolissaan tupakoinnin vaikutuksista terveyteensä, yli puolet haluaisi lopettaa ja reilu kolmannes oli yrittänyt vakavasti lopettaa tupakoinnin edellisen vuoden aikana.

Tupakointia koskevaa lainsäädäntöä on tiukennettu useita kertoja ja uusimmat muutokset astuvat voimaan kesäkuussa 2016. Säädökset kieltävät tupakoinnin mm. päiväkotien, oppilaitosten, virastojen ja laitosten, työyhteisöjen, yleisten kulkuneuvojen ja ravintoloiden yhteisissä ja asiakkaille varatuissa tiloissa. Taloyhtiö voi puuttua parvekkeella tupakointiin nykyistä helpommin. Nikotiinipitoiset sähkösavukkeet tulevat Suomen markkinoille saman sääntelyn piiriin muiden savukkeiden kanssa. Autossa tupakointi on kielletty, jos kyydissä on alle 15-vuotiaita.

Tupakoinnin vähentämisellä on suuri yhteiskuntapoliittinen merkitys, koska tupakoinnin ja alkoholin käytön erot yhdessä selittävät suuren osan väestöryhmien välisistä terveyseroista. Tupakoinnin vähentämiseksi käytettävissä olevia keinoja ovat mm. tupakan reaalihinnan korottaminen verotusta lisäämällä, rajoitusten valvonnan tehostaminen ja tupakoinnin lopettamisen tukeminen esimerkiksi työpaikoilla ja terveydenhuollossa.