Suomen Osteoporoosiliiton, puheenjohtaja Olli Simonen esitti Tule-parlamentissa kaksi välikysymystä, jotka koskivat D-vitamiinipuutteen korjaamista sekä osteoporoottisten murtumien hoitoa ja ehkäisyä. Vastaajana toimi johtaja Tapani Melkas Sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Olli Simonen mainitsi D-vitamiinin puutteen aiheuttavan muun muassa osteoporoosia ja lisäävän kaatumisia, sekä olevan monen kansansairauden taustalla. Hän viittasi myös suomalaistutkimukseen, joka osoitti D-vitamiinipuutteen hoitamisen vähentävän murtumien määrää. Tutkimuksen aikana murtumien määrä väheni vanhuksilla vuodessa neljänneksellä ja puolittui kahdessa vuodessa.

Simonen korosti D-vitamiinin puutteen yleisyyttä suomalaisilla. Ravinnosta saatava D-vitamiini kattaa miehillä vain 1/3 ja naisilla ¼ tarpeesta. Kahdella viidestä suomalaisesta on D-vitamiinin puute, ja hoitolaitoksissa olevilla vakava D-vitamiinin puutos on peräti seitsemällä kymmenestä. Auringonvaloa ei ole meillä riittävästi, eikä ruoka-aineita voida D-vitaminoida riittävästi puutteen poistamiseksi. ”Lisäksi tarvitaan pillereitä”, Simonen tähdensi.

Simonen esittikin sosiaali- ja terveysministeriölle kysymyksen, onko ministeriö tietoinen D-vitamiinin puutteen aiheuttamasta kansanterveysongelmasta, sekä miten se aikoo ratkaista ja korjata pysyvästi suomalaisten ja erityisesti pitkäaikaishoidossa olevien suomalaisten D-vitamiinipuutteen.

Toisen välikysymyksensä taustaksi Olli Simonen muistutti, että osteoporoosi, osteopenia ja kaatuilu ovat syynä 35–40 000 murtumaan vuosittain. ”Jos näitä murtumien perussyitä ei diagnosoida, potilaista kolmannes saa uuden murtuman vuoden sisällä ja 60–70 % potilaista 1–14 uusintamurtumaa myöhemmän elämänsä aikana. Kierre jatkuu, kunnes murtuman syyt on selvitetty ja tunnistettu ja hoito aloitettu”, Simonen tiivisti.

Simonen haastoi sosiaali- ja terveysministeriötä edelleen viittaamalla Suomen Osteoporoosiliiton selvityksiin, joiden mukaan 1/3 –1/2 em. syistä johtuvista murtumista olisi ehkäistävissä, jos väestön D-vitamiinipuute korjattaisiin ja murtumien syyt seulottaisiin, tutkittaisiin ja hoidettaisiin osana jokaisen murtuman hoitoa. ”Terveydenhuolto saisi hyvinkin nopeasti lisävoimavaroja muiden sairauksien hoitoon”, Simonen huomautti. Nyt hän totesi murtumien hoidon jäävän puutteelliseksi ja kysyi, mitä ministeriö aikoo tehdä murtumien ehkäisyn järjestämiseksi, jotta uusintamurtumien ilmaantuminen estyy mahdollisimman suuressa määrin.

”Vaikka meillä jo on suuret saavutukset, mahdollisuudet ovat vielä suuremmat”, avasi sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Tapani Melkas oman vastauspuheenvuoronsa. Hän totesi, että kansantautien ehkäisyyn painotetaan voimavaroja jo nyt: ravitsemus, liikunta, tupakka, alkoholi ja henkinen kuormitus ovat selittäviä syitä kaikkiin kansantauteihimme, ja riskitekijöiden ehkäisy on mahdollista.

Melkas muistutti, että vuonna 2005 ravitsemussuosituksia uusittiin, ja D-vitamiinin saantisuositus nostettiin tuolloin 7,5 mikrogrammaan vuorokaudessa aikuisille ja raskaana oleville naisille, 10:een lapsille ja vanhuksille.

Melkas totesi, että D-vitamiinin saanti ruokavaliosta on niukkaa, minkä vuoksi sitä on lisätty vuodesta 2003 alkaen myös nestemäisiin maitovalmisteisiin. Silti D-vitamiinin saanti on naisilla alle suositusten edelleen vuoden 2007 selvityksen mukaan.

Ikääntyneille on juuri tehty uudet ravitsemussuositukset, joiden julkaisu tapahtuu ensi vuoden alussa: iäkkäillä D-vitamiinin saantisuositus nostetaan 20 mikrogrammaan vuorokaudessa. Suositusten muuttamisesta vastaa Ravitsemusneuvottelukunnan asettama asiantuntijaryhmä, joka työskentelee ensi maaliskuun loppuun saakka.

Kysymykseen osteoporoottisten murtumien hoidosta ja ehkäisystä Melkas vastasi, että keskeistä on systemaattinen vaaratekijöiden tunnistaminen sekä interventiot vaaratekijöihin. Hän korosti, että kaatuilun ehkäisytyö on tärkeintä, ja sen osana osteoporoosista kärsivien ihmisten tunnistaminen. D-vitamiinilisien käyttöä parempana ja tasa-arvoisempana vaihtoehtona Melkas piti D-vitamiinin riittävää saantia ravinnosta. D-vitamiinilisistä hyötyvät hänen mukaansa vain terveystietoisimmat. Lisäksi Melkas muistutti, että Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävä ei ole antaa ohjeita sairauksien hoidosta. Lääkärien tukena ovat sen sijaan Käypä hoito -suositukset.

Kommenttipuheenvuorossaan Olli Simonen muistutti, että parhaimmillaankin ravinnosta saadaan vain 9 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa, vaikka todellinen tarve on 20 mikrogrammaa. ”Nyt puuttuu entinen Lääkintöhallitus valtakunnasta: tarvittaisiin virasto, joka vastaisi myös sisällöistä eikä vain raameista”, Simonen kommentoi ja jatkoi: ”Terve luu ei kaatuessa murru, vaikka kaatuilu mainittiin isoimpana riskinä. Osteopaniassa murtuma tapahtuu jopa istuessa.”

Lopuksi Tapani Melkas viittasi Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tehtäviin kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa, ja vakuutti, että tässäkin asiassa mennään varmasti eteenpäin.