Suomen Nivelyhdistyksen puheenjohtaja, ylilääkäri, ortopedi Esko Kaartinen esitti Helsingin kaupungille suunnatun välikysymyksen iäkkäiden henkilöiden liikunnan tukemisesta. Välikysymykseen vastasi kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Arja Karhuvaara (kok.).

Taustaksi Kaartinen muistutti, että tule-sairaudet, kuten reuma ja nivelrikko, ovat hyvin yleisiä toiminta- ja liikuntakyvyn heikkenemisen syitä. Yksi tärkeimpiä keinoja hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä ja ikääntymisen haittoja on liikunta. Liikunnalla voidaan ehkäistä, hidastaa tai korjata mm. lihaskatoa, lihasten voiman, tehon ja kestävyyden pienenemistä, luukatoa, notkeuden ja aerobisen tehon heikkenemistä sekä tasapainon, kävelykyvyn ja kognitiivisten toimintojen huononemista.

Kaartinen korosti, että kaikilla pitäisi olla tasavertaiset mahdollisuudet harjoittaa terveyttä ja toimintakykyä edistävää liikuntaa. ”Iäkkäiden henkilöiden liikuntapalvelujen saavutettavuuteen ja soveltuvuuteen on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota”, hän vetosi ja tähdensi, että vakavasti liikuntarajoitteiset pystyvät osallistumaan vain vesi- ja kuntosaliliikuntaan. Yhtenä tärkeänä kaupungin tarjoamana apuna ikääntyneille ja pitkäaikaissairaille Kaartinen mainitsi Erityisuimakortin, joka myönnetään invalideille, joiden haitta-aste on vähintään 55 %. Puutteeksi Helsingin kaupungin Erityisuimakortin myöntämisperusteissa Kaartinen mainitsi, että niistä puuttuvat monet yleiset tule-sairaudet kuten nivelrikko, selkä- ja niska-hartiasairaudet, osteoporoosi ja fibromyalgia. Naapurikunnissa kortin saa, jos hakijalla on esimerkiksi tekonivel.

Suomen Nivelyhdistyksen Helsingin nivelpiirin tekemään aloitteeseen perustuen Kaartinen esitti, että Helsingin kaupunki ryhtyisi myöntämään maksuttomat uimahalli- ja kuntosalivuorot yli 68-vuotiaille helsinkiläisille. Näin toimitaan jo Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla. (Helsingin nivelpiirin keräämä, ko. ehdotukseen perustuva kansalaisadressi luovutetaan Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajuselle 28.12.2009.)

Suomen Nivelyhdistyksen hallituksen ja Helsingin nivelpiirin välikysymys Helsingin kaupungille kuuluikin seuraavasti: Mihin toimenpiteisiin Helsingin kaupunki aikoo ryhtyä iäkkäiden ihmisten liikuntapalveluiden tukemiseksi ja sitä kautta heidän terveytensä ja toimintakykynsä ylläpitämiseksi mahdollisimman kauan?

Vastauksensa alussa kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Arja Karhuvaara ihmetteli, ettei Tule-parlamenttiin osallistunut Helsingin kaupungin edustajia. Hän kuitenkin korosti, että kaupunki on yrittänyt satsata paljon liikunnan kehittämiseen, ja erilaisia liikuntamuotoja on tarjolla vauvasta vaariin. Kaupunki katsookin tärkeäksi, että eri ikäryhmiä kohdellaan tasa-arvoisesti. ”Valtuustossa on puhuttu palvelujen maksuttomuudesta koko sen kuuden vuoden ajan, minkä olen ollut mukana. Aina aloitteet on tyrmätty juuri tasa-arvoon vedoten”, Karhuvaara korosti. Hän myös muistutti, että Helsingissä on noin 90 000 yli 65-vuotiasta kaupunkilaista: tämä tekee maksuttomuuden toteuttamisen vaikeaksi. ”Ilmaisia palveluja ei ole olemassa”, Karhuvaara lisäsi, ja totesi, että ryhmiin osallistuminen on aktiivisempaa, jos mukana on pieni maksu. Hänen mukaansa maksullisia palveluja arvostetaan enemmän kuin maksuttomia.

Karhuvaara totesi myös, että jo nyt on mahdollista saada arvokortteja ja kausikortteja. Esimerkiksi vuosikortti uimahalleihin maksaa Helsingissä 120 euroa, neljän kuukauden kausikortti puolet tästä. Kausikortit voidaan harkinnanvaraisesti korvata toimeentulotuen yhteydessä, jos katsotaan, että niistä on hyötyä.

Karhuvaara korosti, että kaupunki subventoi jo nyt tilavuokrissa ja liikuntaryhmien ohjaajapalveluissa. Kaupunki tarjoaa myös kuljetuspalveluita liikuntapalveluihin ja on järjestänyt liikuntainterventioita koskien vanhuksia, jotka eivät pääse kotoa itse pois. ”Tällä on myös sosiaalinen merkitys”, hän muistutti.

Kommenttipuheenvuorossaan Esko Kaartinen piti Helsingin kaupungin asennetta lyhytnäköisenä: ”Tasa-arvoon vetoaminen ontuu – ikäihmisten liikuntaan satsaamisessa pitää tosiasiassa olla epätasa-arvoinen. Jos ei panosteta siihen, että terveysongelmia ennaltaehkäistään, eivät kaupungin rahavarat riitä senkään vertaa”, Kaartinen korosti.

”Joillekin eurokin on liikaa: niiden killinkien menetys kaupungin kassassa ei merkitse mitään. Jos saadaan ihmiset motivoitua liikkumaan, syntyy kokonaissäästöä”, hän jatkoi.

Vasta-argumenttina maksuttomien palvelujen aliarvostukseen Kaartinen otti esiin ajankohtaisen esimerkin: ”Maksuton sikainfluenssarokote veti kyllä jonoja, mutta liikunnan puute on vaarallisempaa kuin sikainfluenssa!”

Arja Karhuvaara vastasi Kaartiselle omassa kommenttipuheenvuorossaan myöntäen, että liikuntapalvelujen pitää olla lähellä ihmistä. ”Monille yksikin euro voi olla liikaa – jos valta päättää olisi meillä, liikuntapaikat olisivat aidosti subventoituja, se voisi ehkäistä esimerkiksi diabetesta”, Karhuvaara sanoi. Toistamiseen hän tähdensi, että Helsingin kaupungilla on aito tahto kehittää senioripalveluita yhdessä sosiaali- ja terveysviraston sekä liikuntaviraston kanssa. Maksuttomuuskysymykseen hän totesi, että seuraavissa kuntavaaleissa myös kaikilla Tule-parlamentin osanottajilla olisi painava sana. ”Asian voi ottaa vaikka teemaksi vaaleihin” Karhuvaara totesi puheenvuoronsa päätteeksi.

Yleisö osallistui kysymyksen käsittelyyn aktiivisesti. Hilkka Riihimäki ja Aino Sainio muun muassa muistuttivat, että liikuntapalvelujen tarjoaminen kotona olisi ikäihmisiä hyvin palveleva ratkaisu.