Luu on elävää kudosta, joka sisältää sekä verisuonia että hermoja. Koska luusto sisältää eläviä soluja, tarvitsee se ravintoa ja happea. Näitä luustolle tuovat verisuonet. Luiden murtumien yhteydessä luuhun tulleet säröt kasvavat vähitellen umpeen.

Luustosta on muistettava pitää huolta aivan kuten ihostamme sekä lihaksistamme. Luukudoksesta noin 5-10 prosenttia uusiutuu vuosittain, joten kokonaisuudessaan luusto on uusiutunut kymmenessä vuodessa.
Lapsuudessa ja nuoruudessa luodaan perusta lujalle luustolle, koska luun muodostus on silloin nopeampaa kuin luun hajoaminen. Suurin luun määrä eli luun huippumassa saavutetaan 20 ikävuoden vaiheilla. Tämä on ns. luustopankki, jota syödään elinvuosien karttuessa.

Ikääntyessä luukudosta menetetään enemmän kuin uutta muodostuu tilalle. Naisilla vaihdevuodet kiihdyttävät luun hajoamista 3-5 vuodeksi eteenpäin, minkä jälkeen luun hajoaminen jälleen hidastuu.

Vaihdevuosien aikana naiset saattavat menettää luukudoksestaan jopa 5 % vuosittain.

Miehillä luukudoksen väheneminen alkaa 60-vuotiaana. Miesten luukato tapahtuu hitaammin kuin naisten ja isommista luista on varaa myös menettää enemmän kuin hennommista naisen luista.

Lisätietoa luustosta:

Suomen Luustoliitto