Luusto on elävää kudosta, joka uusiutuu läpi elämän. Koska luusto sisältää eläviä
soluja, tarvitsee se ravintoa ja happea. Näitä luustolle tuovat verisuonet. Luustoa
hajottavat solut (osteoklastit) ja luustoa muodostavat solut (osteoblastit) toimivat
tasapainossa siten, että uutta luuta muodostuu hajotetun luukudoksen tilalle
jatkuvasti. Luiden murtumien yhteydessä luuhun tulleet säröt kasvavat vähitellen
umpeen. Luukudoksesta noin 5-10 prosenttia uusiutuu vuosittain, joten kokonaisuudessaan aikuisen luusto uudistuu kokonaan noin kymmenessä vuodessa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa luodaan perusta lujalle luustolle, koska luun muodostus on silloin nopeampaa kuin luun hajoaminen. Luun huipputiheys saavutetaan
20 - 30 vuotiaana. Tämä on ns. luustopankki, jota syödään elinvuosien karttuessa.

Ikääntyessä luukudosta menetetään enemmän kuin uutta muodostuu tilalle. Naisilla
vaihdevuodet kiihdyttävät luun hajoamista 3-5 vuodeksi eteenpäin, minkä jälkeen luun hajoaminen jälleen hidastuu. Vaihdevuosien aikana naiset saattavat menettää luukudoksestaan jopa 5 % vuosittain.

Miehillä luukudoksen väheneminen alkaa 60-vuotiaana. Miesten luukato tapahtuu
hitaammin kuin naisten ja isommista luista on varaa myös menettää enemmän
kuin hennommista naisen luista.

Lisätietoa luustosta: Suomen Luustoliitto