Luiden vähittäinen haurastuminen kuuluu normaaliin ikääntymiseen. Luuston
tavanomaista runsaampaa haurastumista kutsutaan osteoporoosiksi. Osteoporoosia
sairastavan luumassa vähenee, luun rakenne heikentyy ja murtuma-alttius lisääntyy. Osteoporoottinen murtuma syntyy usein suhteellisen vähäisen onnettomuuden yhteydessä, esim. kaatumisessa.

Suomessa on arviolta noin 400 000 henkilöä, joilla on osteoporoosi. Osteoporoosista
johtuvia murtumia tilastoidaan Suomessa vuosittain 30 000 - 40 000 murtumaa, joista 7 500 on lonkkamurtumia. Lonkkamurtuman lisäksi toinen tyypillinen osteoporoottinen murtuma on selkänikaman murtuma, joka saattaa ilmetä pituuden lyhentymänä tai kumarana ryhtinä (korostunut kyfoosi). Nikamamurtumat saattavat olla myös oireettomia. Keskimäärin joka kolmas nainen ja joka viides yli 50-vuotias mies saa osteoporoosiin liittyvän murtuman loppuelämänsä aikana.

Osteoporoosin hoito

Osteoporoosia voit ennaltaehkäistä ja itse hoitaa
• riittävällä kalsiumin, proteiinin ja D-vitamiinin saannilla
• luustoa kuormittavalla reippaalla liikunnalla
• tupakoinnin lopettamisella ja alkoholin kohtuukäytöllä
• kaatumisten ennaltaehkäisyllä
• välttämällä rajua laihtumista ja selvää alipainoa.

Osteoporoosia hoidetaan lääkkein, jos sinulla on
• ollut pienienergiainen nikama- ja lonkkamurtuma
• muu pienienergiainen luunmurtuma ja osteoporoosi tai osteopenia on
   varmistettu luuntiheysmittauksella
• todettu luuntiheysmittauksessa osteoporoosi tai osteopenia
   ja FRAX-riskilaskuri osoittaa merkittävää murtumariskiä
• käytössä kortisonihoito (glukokortikoidi) ja murtumariski on
   suuri.