Suomalaisten terveys on kehittynyt suotuisasti. Elinajan odote oli vuonna 2004 miehillä 75,3 vuotta ja naisilla 81,9 vuotta, mikä vastaa Euroopan pitkäikäisimpien väestöjen lukuja.

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisten elinajan odote on kasvanut melkein kaksikymmentä vuotta. Suotuisaan kehitykseen on vaikuttanut tulehdussairauksien väheneminen, sepelvaltimosairauksien ja aivoverenkierron sairauksien määrän puoliintuminen 1960- luvun jälkeen sekä liikennetapaturmien ja työtapaturmien määrän lasku. Taustatekijöitä ovat parantuneet elinehdot, terveydenhuoltojärjestelmän laajentaminen ja sosiaalilainsäädännön yhä kattavampi suojaverkko.

Tekniikan kehitys ja biologinen innovaatio ovat luoneet uusia diagnostisia ja hoidollisia menetelmiä. Elektroniikan kehitys on mahdollistanut kuvantamismenetelmien kehityksen; tunnettuja ovat diagnostiikassa käytetyt tietokonetomografia, magneettitutkimusmenetelmät ja kliinisessä työssä käytetyt laboratoriokojeet. Kylmävalon keksiminen johti sekä jäykkien että taipuvien tähystyslaitteiden, endoskooppien, kehittämisen. Metallurgiset parannukset ja petrokemiallisen teollisuuden uudet materiaalit ovat mahdollistaneet kirurgian eri aloilla implanttien kehittämisen korvaamaan poistettavia, sairaita kudoksia. Lääkehoidossa ovat biotekniikalla tuotetut täsmälääkkeet tuomassa kehitystä mm. tulehduksellisten reumasairauksien ja osteoporoosin hoitoon.

Tuki- ja liikuntaelinsairaat, tapaturmapotilaat ja pysyvästi vammautuneet ovat maamme potilaista eniten hyötyneet nykyajan menetelmien kehityksestä. Siihen viittaa viime vuosina tule-sektorin toimenpiteiden määrän nopea kasvu, lyhentyneet hoitoajat ja erillistutkimusten perusteella yhä paranevat hoitotulokset. Terveydenhuollon selkeä trendimuutos onkin operatiivisen hoidon merkityksen voimakas kasvu.