Tuki- ja liikuntaelimistön merkitystä ja sairauksia koskeva koulutus on vajavaista koulutuksen kaikilla asteilla. Kouluopetuksessa terveyteen liittyvien asioiden osuus kaikkiaan on ollut riittämätöntä. Terveystiedon oppiaineen sisältyminen peruskoulun yläasteen ja lukion uusiin opetussuunnitelmiin ja sen sisällyttäminen ylioppilaskirjoitusten aineisiin parantaa tilannetta. Eri kustantajien terveystiedon oppikirjoissa tuki- ja liikuntaelimistön rakennetta, toimintoja ja merkityksiä käsitellään oppikirjoittain epäyhtenäisesti. Ammattikoulutuksen terveystiedon opetus on edelleenkin riittämätöntä.

Lääkärien ja muun terveydenhuollon henkilökunnan koulutuksessa tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvän aineksen osuus on alueen merkitykseen nähden liian pieni. Ongelmaa lisää koulutuksen hajautuminen pitkälle opiskeluajalle pieninä ja epäitsenäisinä osina. Tule-koulutuksen kokonaisuudesta vastaavia kouluttajia ei ole nimetty eikä alan oppituoleja tai muita päätoimisia kouluttajan virkoja ole perustettu. Seurauksena on, että tule-toimintojen ja -sairauksien merkitys tiedostetaan puutteellisesti sekä itsenäisinä ongelmina että laajemmin terveyden ja toimintakyvyn perustana. Toisena seurauksena on tule-sairauksien ehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen menetelmien puutteellinen hallinta. Ongelmaa lisää terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn koulutuksen heikko asema ja vähäisyys koulutussuunnitelmissa. Tämän takia tule-terveyden ja -sairauksien yhteydet esimerkiksi elintapoihin jäävät puutteellisesti tiedostetuiksi ja vastaavasti ehkäisyn mahdollisuuksia jää havaitsematta ja käyttämättä.

Peruskoulutuksen jälkeinen kurssimuotoinen koulutus korjaa puutteita vain osittain ja vain osalla terveydenhuollon henkilökuntaa. Laajin täydentävä koulutus painottuu lisäksi lääkehoitoon, tule-sairauksien ehkäisy ja muut hoitotavat jäävät toissijaisiksi.

Suunnitelmallista ja jatkuvaa täydennyskoulutusta oli esimerkiksi Reumasäätiön sairaalassa vuonna 1995 aloitettu reumahoitajakoulutus. Tähän mennessä on koulutettu 280 reumahoitajaa. Selkäsairauksien alueella  Selkäliitto on toteuttanut Selkäneuvojaprojektin, jonka tavoitteena on luoda selkäpotilaan omaehtoista kuntoutumista tukevia yhteistyö- ja toimintamalleja. Selkäneuvonnan koulutusosio on sisällytetty fysioterapeuttien erikoistumisopintoihin kahdessa ammattikorkeakoulussa.

Tule-terveyden ja -sairauksien koulutukseen on käytettävissä pätevää aineistoa, sillä alueelta on viime vuosina julkaistu useita uusia oppikirjoja sekä useita Käypä hoito -suosituksia.