Tapaturmista suuri osa kohdistuu suoraan tuki- ja liikuntaelimistöön ja välillisesti vammojen aiheuttama tilapäinen tai pysyvä liikkumiskyvyn rajoittuminen huonontaa tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä ja toimintakykyä. Tapaturmien ehkäisy on siten keskeinen osa tule-sairastavuuden ja -vammaisuuden ehkäisyä.

Työ- ja työmatkatapaturmat

Vuonna 2000 tehdyn haastattelututkimuksen mukaan 11 % miehistä ja 7 % naisista oli edeltäneen vuoden aikana joutunut tapaturmaan työssä tai työmatkalla. Koko työllisessä väestössä näitä tapaturmia oli noin 182 000. Työtapaturmien aiheuttamista vammoista noin 90 % kohdistuu selkään ja ylä- ja alaraajoihin.

Vuoden 2003 alussa voimaan tulleessa työturvallisuuden parantamiseksi säädetyssä laissa asetetaan suuret vaatimukset työympäristön turvallisuudelle ja sen kehittämiselle ja valvonnalle. Vuosina 2001 – 2005 toteutettiin valtakunnallinen työtapaturmaohjelma, jonka keskeisenä keinona oli hyvän turvallisuuskulttuurin edistäminen työpaikoilla. Vuonna 2004 toimintaa laajennettiin koteihin ja liikenteeseen. Työtapaturmaohjelmaa jatketaan osana sosiaali- ja terveysministeriön johtamaa Työelämän vetovoima, VETO-ohjelmaa 2003 – 2007. Lisäksi vuonna 2003 käynnistettiin Nolla tapaturmaa foorumin toiminta sosiaali- ja terveysministeriön, Työterveyslaitoksen, Työturvallisuuskeskuksen ja työtapaturmaohjelman kanssa.

Liikennetapaturmat

Liikennetapaturmien ja niissä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrät ovat viime vuosina vähentyneet. Vuonna 2002 poliisin tietoon tuli 6 196 henkilövahinkoon johtanutta liikenneonnettomuutta. Niissä kuoli 415 henkilöä ja loukkaantui 8 156 henkilöä, näistä runsaat 1 200 pysyvästi. Nämä tilastot kattavat kuitenkin vain noin puolet loukkaantuneista ja esimerkiksi pyöräilijöitä loukkaantuu vuosittain noin 30 000.

Liikenneturvallisuutta kehitetään alalla toimivien viranomaisten ja yhteisöjen yhteistoimintana vuona 2000 valmistuneen ohjelman mukaisesti. Keinoina ovat mm. liikenteen kasvun hillintä, tasa-arvoisten liikkumismahdollisuuksien turvaaminen eri kansalaisryhmille maankäytön ja yhdyskuntasuunnittelun keinoin, turvallisuuden arvostaminen liikennettä koskevassa päätöksenteossa ja suunnittelussa, uuden tekniikan käyttö sekä kampanjointi ja elinikäinen liikennekasvatus turvallisuustietoisuuden ylläpitämiseksi ja turvallisuutta edistävien muutosten hyväksymiseksi. Erityinen haaste on iäkkään väestön osuuden kasvu liikenteessä.

Koti-, liikunta- ja vapaa-ajan tapaturmat

Haastattelututkimusten mukaan kotona, liikunnassa ja muutoin vapaa-aikana tapaturmia sattui vuonna 2003 lähes 800 000. Eniten tapaturmia sattui liikunnassa, noin 330 000. Vuodesta 1980 vuoteen 2003 kotitapaturmien määrä on yli kaksinkertaistunut ja liikuntatapaturmien määrä on kasvanut yli kolmasosalla. Suuri osa koti-, liikunta- ja vapa-ajan tapaturmista on lieviä, mutta osa niistä aiheuttaa vakavia vammoja. Vuonna 2004 koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa kuoli 2 300 henkilöä, kun vastaava luku vuonna 1986 oli vajaat 1 600. Sairaalahoitoon joutumisen aiheutti vuonna 2004 lähes 25 000 koti-, lähes 5 000 liikunta- ja lähes 18 000 muuta vapaa-ajan tapaturmaa. Suuri osa näistä vammoista kohdistuu tuki- ja
liikuntaelimiin.

Koti-, liikunta- ja vapaa-ajantapaturmien moninaisuuden ja laaja-alaisuuden takia niiden ehkäisyn vastuu ja toteuttaminen on jakaantunut monelle taholle, mm. sosiaali- ja terveys-, sisäasiain-, ympäristö-, kauppa- ja teollisuus-, liikenne- ja viestintä- sekä opetusministeriölle. Ehkäisyyn osallistuvia laitoksia ovat mm. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos (ent. Kansanterveyslaitos), Työterveyslaitos, UKK-instituutti, Kuluttajavirasto, Turvatekniikan KeskusLiikennevirasto (ent. Tiehallinto), Ilmatieteen laitos ja Merenkulkulaitos. Tapaturmien ehkäisyyn osallistuvat myös lukuisat järjestöt.

Tapaturmien torjuntaa toteutetaan laajan, 44 toimenpide-ehdotusta sisältävän tavoiteohjelman perusteella. Ohjelma täydentää valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Tavoitteeksi on asetettu, että Suomi on koti- ja vapaa-ajan tapaturmien alalla Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä. Ohjelmaan sisältyvät myös toimenpideohjelmat ikääntyneiden kaatumistapaturmien ja liikuntavammojen ehkäisemiseksi.